Muistutan, että kannattanee seurata viesti- ja tietoliikennettä tästedes Hausmylly.fi-sivuston ja Mika Kauppisen enemmän tai vähemmän ylläpitämän Facebook-sivun kautta. Ja näinhän te varmasti jo teettekin, mutta asia piti vielä varmistaa.

Lisäksi, omalta osaltani, pyydän huomioimaan kommentin täällä.

-P.

Jösses!

Kohta nousee neste ohtaan, mutta ennen sitä suunnaton nöyryys ottaa vallan. Kiitos tästäkin!

Kiva.

Oikeasti. Kiva!

Sinkku on ollut tasan yhden päivän iTunesissa ja huomasinpa juuri äsken oheisen kuvan mukaisen tilanteen.

Kiitos.

Onhan tuo vähän semmoista hankalanpuoleista musaa, radiosoittoa tuskin hirveästi tippuilee, mutta selkeästi ainakin joku diggailee. Pakko mainita, että tuo Tarotin uusi on todellakin aika hemmetin jees, Poetsista ja Chisusta en osaa sanoa mitään. Ja Lady Gaga saa olla tuossa päällä, ihan kiva sekin juu… Bad Romance on nimittäin kertalaakista-jää-ohtaan -tyyppinen poppirallatus, jossa on mukavan raskas komppi. Pasi tekaisi tuossa taannoin yhdestä vanhemmasta biisistä piruillessaan kovasti samankuuloisen version, joten on mahdollista, että keikoilla encoressa yllättää RipOffMylly.

Naisääni biisissä on muuten Caitlin MacWhir, jos se jotakuta kiinnostaa. Ei yhtyeen jäsen siis, mutta vahvasti käsiteltynä kuitenkin Melodynellä. Muistan tuon nimen aina väärin, mutta ainakin olen iPhoneeni sen latonut tuolla viisiin, joten on syytä olettaa, että ainakin osa nimestä on oikein. Noooh, Gramexin tätien vihaisia puhelinsoittoja odotellessa… Että mikäs tässä on ollessa, kansiflabaria kirjoitellessa. Nyt tää menee taas töihin.

Muut muusikot tuossa varsinaisessa versiossa ovat: Alpertti Rieskjärvi, kitarat (niin jösseksen perkeleen hiano soolo) ja Jakke Valkeinen, soundcheckrummut.

-P.

EDIT: on se Caitlin MacWhir.

Sinkku on nyt sitten pihalla, kerrankin kaikkialla yhtä aikaa – kiitos, Bonnier (Anne + Mikko & kumpp.)

Saatavana ainakin täältä: iTunes, CM-Store, MTV3-store, NetAnttila.

Ja ei. Kuvassa EI ole yhtyeen jäsen, emmekä kannata aseistautumista. Eikä se matkasaarnaajanakaan oleminen kaksista ole. Sinkulla on muuten neljä raitaa, ns. radioversio (saas nähä soiko), albumiversio (joka löytyy myös tulevalta kokoelmalta) sekä kaksi mainiota remixiä, Aurium remix sekä Chorale remix – lämpimät kiitokset osanottajille! Findance ehti jo arvostellakin sinkun: 9/10.

Ai saatana. Sitä joutuu kirjoitushommiin seuraavaksi. Voin kertoa, että kokoelmaa on tehty kuin sitä erästäkin kirkkoa. Kaksin käsin ja pitkän aikaa. Tekoprosessista voisi kirjoittaa pitkänkin pätkän, mutta rajaan sen ainakin toistaiseksi pieneen juttuun. Kävi nimittäin niin, että löysin tekemäni DAT-varmuuskopion jostakin muinaisesta moniraitakakusta. Nauha oli tallautunut monesti, lähestulkoon tuhoutunutkin, mutta pitihän se tsekata mitä nauhalla oli.

Ainakin nauhan kuoressa oli Converse-tossun jälki. Kuoren sisällä oli pölyä ja likaa, läppäkin irti ja jouset jumissa, semmoista “parikyt vuotta laatikon pohjalla”-peruskamaa. Mutta koska nauha oli “mylly”-laatikossa, oli syytä epäillä nauhalla olevan jotakin mitä en muistanut. Muovinen etuikkunakin oli haljennut, ja nauhan likaisuus oli kerta kaikkiaan melkoista – enkä siis halunnut muinaiseen Tascam DA-20 mkII:een päätyvän kaikkea sitä kuraa minkä nauha piti sisällään. Jo audiossa olisi tekemistä.

Putsailin nauhaa pyörittämällä sitä kelalta ulos Duploista kyhäämässäni telineessä. Käytin noin 170-180 Topz-puikkoa ja pullollisen isopropanolia viikon iltapuhteina, ja asensin lopulta vaivalloisesti antokelan uuteen vaihtokuoreen (kuvassa prosessi alkutekijöissään, vaihtokuori telineessä). Ruuvit kiinni, dat-nauhuri tulille, Logic äänittämään – ja kerralla purkkiin, kuuntelematta. Vain pari droppia äänifailien lisäksi. Huhhuh!

Ja mitä nauhalla olikaan? Reilut 30 minuuttia sälää ja roipetta: ainakin Enzon räpit Mustaan Mieheen (ok, tosin pohjalla oli joku rytmiraita, mutta viis siitä), Remix-Schysteemi- sekä Sä Oot Jees -levyn sampleja sekä Tavallinen Tarina-biisin eka kotidemo vuodelta 1990 (jossa tosin ei ole lauluja eikä mitään, eikä se kyllä kuulosta Tavalliselta Tarinalta) plus kaiken maailman Cheetah MS6-sampleja, biisien bassolaineja jne. Ilmeisesti olin ajatellut säästää jotakin myytävistä/tuhoutuvista/ylipyyhittävistä kamoista ja siirtänyt mahdollisimman paljon turvaan. Muistaakseni äänitys tehtiin jollakin haistapaska Casion pikkudatilla, joten 16 bitistä käytettiin ehkä korkeintaan 12, sen aikaiset toleranssit huomioiden. Kaiken matskun läpikäyminen vie aikaa, mutta joitakin pikku pätkiä tunnistaa heti. Valitettavasti nauhalla oli myös joku DJ-Konnien biisipätkä, oisko niiden ekalta (levyhyllyni aarre on 9700-IRMA)? Meillä oli Jarin kanssa tapana kierrättää nauhoja muinoin Jyväskylän vuosina, ilmeisesti tämäkin on siis kertaalleen käytettyä kamaa. Niin ikään nauhoihin ei koskaan, ikinä, kirjoitettu mitään mitä niillä oli, mutta silti aina löydettin se oikea, mikäli tarvis. Sitä suuremmalla syyllä voi pitää ihmeenä sitä, että nauhalta ylipäätään saatiin mitään ulos. Nyt se kyllä on mennyttä kalua, valitettavasti – alkuun kelatessa nauha katkesi ja ruttaantui nauhurin sisuksiin. Nauhuri on nyt huollossa. Grr.

Pieniä ihmeitä siis. Harmi vain, että tuo nauha löytyi hiukkasen liian myöhään – ja harmi, että ylipäätään löysin sen. Nyt tekee mieli räjäyttää kaikki biisit uusiksi…

Äh, antaa olla. Ku ny sais tän kokoelmanki tehtyy niinku.

-P.

Apua tarvitaan. Keikkamuistoja, keikkapaikkoja, päivämääriä ja niin edelleen.

Kuka on ollut myllykeikalla juhannuksina ja muulloin – milloin ja missä? Kertomuksia otetaan vastaan osoitteessa hausmyllyMIUKUMAUKUgmailPISTEcom – tai sitten blogipalautteena. Kirjoituksia ei julkaista mikäli niin toivotaan ja tarvittaessa läpät voidaan julkaista nimettöminä, kuitenkin ylläpidon kautta kiertäneenä.

Yllyttäkää ystäviänne myös.

Näyttää muuten siltä, että kokoelmalle tulee ainakin 16 biisiä. Katotaan josko ehditään enempiä vääntää kasaan.

No ei oikeesti, mutta kunhan piloillaan tämmöinen. Me kun otetaan aina liian vakavasti itsemme. Niin juu, ja keikkalista on toistaiseksi ajan tasalla, kunnes .fi-sivusto palaa henkiin jos ja kun palaa.

Hausmylly 1989-2010 kokoelmatiiseri from Peppepappa on Vimeo.

Noh, kattellaan, josko joskus sais ihan sen varsinaisenkin mainoksen tehtyä. Kun pitäis se levykin tehdä, nyt on jo pakkokin, alkaa aika loppua ja mainoksen mainoskin on esissä.

Näyttäisi olevan pikku ongelmia hausmylly.fi -domainin kanssa.

Luulen, ettei kyseessä ole mitään sen kummempaa kuin tiedonkulkuun liittyvä pikku hässäkkä. Mulla ei itselläni ole tietoa domainin haltijasta, tekninen yhteyshenkilökin näyttäisi olevan Karjalaisen Jarin entisestä firmasta ja luulenpa, että tässä on käynyt vanhanaikaisesti: a) tieto ei ole kulkenut tai b) tieto on kulkenut, mutta sitä ei ole huomattu tai c) on huomattu, mutta ei ole reagoitu – tai d) aivan sama.

Onneksi Mika kuitenkin ylläpitää höpinää facebookissa, joten ihan sanattomaksi ei kukaan jää. On mahdollista, että tätä sivustoa joudutaan ainakin väliaikaisesti hilaamaan kohti “aktiivinen”-statusta, ainakin noiden keikkojen osalta. Yritän päivittää keikkalistan siis niin pian kuin mahdollista.

(jep jep)

Oikeasti yritän. Vaikka onhan tässä taas “vähän jotain muutakin” tehtävälistalla. Kuten esimerkiksi “Kehäraakkeja ja kuninkaita” -uudelleenmiksaus ja -masterointi. Ja “Sä et sitä nää” samaan käsittelyyn vähän myöhemmin, ehkä huomenna. Huom., kyseessä EI ole remix asian varsinaisessa merkityksessä, ainoastaan biisin uudelleenmiksaaminen niine raitoineen, joita biisi pitää sisällään. Mitään ei poisteta, mitään ei lisätä. Ongelmalliseksi asian tekee vaihtunut konekanta: PPC-koneesta Intel-koneeseen -> jotkut plugarit vaan ei perkele toimi -> lakkaa hermo kestämästä -> menee taas näppis ja hiiri vaihtoon -> Nexium-kuuri nurkan takana.

Voi kun voisi jollekin muulle sälyttää edes osan tästäkin nakista. :-/

UPDATE: Joo, kyllä se nyt taitaa olla niin, että joku on unohtanut ilmoittaa yhtyeen suuntaan tuosta domainista. Kylläpäs sitä kaikkea! No, onneksi mylly.com-domain on voimassa jonnekin ensi vuoteen asti. Saas nähdä muistaako sitä itsekään silloin kaikkea.

Hitto kun taas on “ollut vähän kaikenlaista” niin jää tämä muu “kaikenlaisen” ulkopuolella oleva hiukkasen pimentoon. Hyvää alkanutta vuotta!

Kestääkö kuoreni -sinkku siis on tulossa 17.3.2010, sinkulla on neljä raitaa:

1. Kestääkö kuoreni
2. Pitkä, ns. albumiversio
3. Aurium remix
4. Chorale remix

Eli siis toisin sanoen eläköön Suomi-Dance ja yhteistyö. Mainittakoon, että Findance pläjäytti 9/10 moiselle tuotokselle, joten ainakin yks on tykännyt tuosta. Kiitos taas sinne Tampereelle!

Kokoelmaa työstetään parast’aikaa, tässä on ollut erään pikku applikaation kanssa ylitsepääsemättömiä ongelmia, tulin käyttäneeksi erästä germaanisoftaa, joka on kehitysvaiheessaan tyystin alkutaipaleellaan, eikä näin ollen toimi kovinkaan luotettavasti. Softan tuottama lopputulos on kuitenkin sen verran laadukasta, että ei viitsisi jättää käyttämättäkään, joten… no, onneks on vielä aikaa. Mutta perkele mä sanon, että betatestaajana oleminen on kyllä toisinaan helvettiä.

Youtubesta löytyy nyt Virallinen Mylly, nimeltään hausmyllykanava. Se. Ainoa. Oikea. Jos bändillä on pistää jotain menemään, se tapahtuu tuon nimikkeen alta, ei minkään muun kanavan tai nimimerkin kautta. Tämä siis tiedoksi, sillä “jostakin kumman syystä” nimellä “hausmylly” on jo varattu käyttäjänimi, joka siis EI ole kenenkään yhtyeen jäsenen hankkima. Tai ainakaan kukaan ei muista tai huomaa hankkineensa kyseistä käyttäjänimeä… (Ainahan sekin on tietty mahdollista, mutta nyt siis käytetään vain tuota “hausmyllykanava”-nimeä wirallisena tienä.)

Siinähän sitä, Mika hoitaa Facebookissa lisäkommentoinnin tarvittaessa, tää menee nyt niinku töihin.

-P.

Radio Rock Storen “Suosituimmat”-lista (me ollaan niin rock):

Oho. Kylläpäs sitä, kaikkea.

Alla päivitetty download.netanttilan lista tältä aamulta.

Ja sitten vielä MTV3Store.fi:n download-lista:

Kiitos.

Saatavana vain hyvistä verkkokaupoista. Hausmyllyn “Tanssikaa” is out niinku now.

MTV3 Store sekä NetAnttila ovat asiantuntevien liikkeiden joukossa.

Sinkun pitäisi olla nettikaupoissa 16.12.2009, muutoksia aikatauluun saattaapi tulla, mutta teoriassa siis mennään tuon lukujärjestyksen mukaan.

HUOM! Taiteellinen kokonaisuus saatavilla vain asiantuntevista ja laadukkaista nettikaupoista.

Tehkääpäs remixejä. Ja paljon. Rahaa ei voida luvata (paitsi tietty Gramex-korvaukset ja sovitus-Teostot), mutta parhaat päätyvät saletisti kokoelmalle, joko levylle tai sitten download-versioiksi. Ja jos oikein osaa tingata, niin eiköhän sitä vastapallopalveluksiakin voida järjestää.

Hausmyllyn kokoelma julkaistaan näillä näkymin pääsiäisenä 2010. Toinen single (myöhemmin nimettävä kipale) julkaistaneen tammikuun tienoilla, myös fyysisenä tallenteena jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Nyt ainakin SuomiPOP:illa soiva “Tanssikaa” on meikäläisen silmien alla lähtenyt liikenteeseen kohti nettikauppoja, joista sitä voinee tiedustella pienen ajan kuluttua.

Koska tuottajasedällä on kädet ihan perkeleen täynnä jo muutenkin, tarjoamme käyttöön Speedway-levyltä tuttujen biisien raitoja. ZIP-paketeissa on 6-7 raitaa ja ne on poimittu talteen iänikuisen vanhoilta ADAT-nauhoilta, ns. keikka-backupnauhoilta. Yleensä ryhmittelimme nuo raidat jotenkin järkevään järjestykseen, ts. kaksi raitaa stereosyntikkahommia ja sampleja, yksi raita puksuttimia, yksi bassoa, kaksi köörejä ja yksi liidivoxu. Kahdeksas raita oli tarkoitettu yleensä analogiaikakoodille jos sellaista ikinä tarvitsi. “Sekaisin”-biisissä on tosin erikseen biisin bassari vielä sekoittamassa pakkaa. Biiseissä on äänessä Myllyn silloinen vokalisti Drome. Pankaas merkille muuten se, miten hyvin Jari laulaa “Sekaisin”-biisin; Speedway-levyä(kin) tehtiin aikanaan ihan pikkuisella kiireellä ja sitä miksailtiin Finnvoxin silloin uudenuutukaisessa E-pajassa, siellä kellarissa siis. “Sekaisin” plus pari muuta oli jo miksattu, fonit pilkottu ja viritelty käsin – ja silloin vasta huomattiin, että kappas, täällä on ProToolsissa tämmöinen Auto-Tune, jota sitten käytettiin loppubiiseihin ja erityisesti kööriraitoihin. Sinänsä hassua, muuten, “Putoan Pilviin”: Auto-tunetettu, “Sekaisin”: ei. Kylmät väreet, jälkimmäisen hyväksi.

Nuo raitaplötit ovat mp3-muodossa (320 kbps), veikkaanpa, että resoluutio on uusiokäyttöä ajatellen aivan riittävän hyvä, mutta jos joku välttämättä haluaisi AIFF- tai WAV-muodossa raidat, ne toimitetaan. ZIP-pakettien nimissä oleva numero tarkoittaa biisin tempoa niin tarkoin kuin se siihen aikaan piti. Pieniä millisekuntiheittoja on, mutta ei mitään Atari STFM 1040 -tyyppistä sentään. Hitto, Atari-aikojen biisejä ei tahdo pystyä käyttämään, sillä joka biisi pitää tempomapata neljäsosa kerrallaan (siis jokainen bassarin ja virvelin isku erikseen), Beat Detective ei auta – eikä myöskään Logicin Drum Fix -kikka. Ableton Live 8.1 pelastaa ja rulettaa.

Huvittavaa oli sekin, että vaikka nuo olivat Apple-kamaa, kertseissä oli niin perkeleesti tavaraa, että kertsiin lähdettäessä midikamaan ilmestyy pahimmillaan 20-30 ms hajonta, aivan selvänä. Atari-aikana se saattoi olla 80 ms ja ylikin. Joskus koneilla vain oli huonoja päiviä. Ja soittajillakin, okeiokei, turha selittää.

Jaossa ovat seuraavat biisit:

• Sekaisin, tempo 124, raidat täällä
• Putoan pilviin, tempo 130, raidat
• Pieni sydän, tempo 130 ja sen raitaplötti tästä linkistä
• Tulimeri, se levyn outo lintu, tempo 95 ja kummastuttava raitahässäkkä täältä

Lisää biisejä saattaa tulla myöhemmin sikälimikäli tuottajasedällä on aikaa rassata.

UPDATE: Linkit korjattu, putoanpilviin toimii nyt. Pahoittelut!

Kertomus ääniteteollisuuden ytimestä.

Ei siis liity mitenkään Hausmyllyyn eikä edes yhteenkään levy-yhtiöön, jossa yhtye on ollut, mutta jokainen alalla oleva ja alalle aikova ottakoon opikseen tarinasta. Vetäähän se tietty hiljaiseksi, mutta – juuri tuollaista artistin elämä on. Muahahahaha!

Kauppisen Mika oli taannoin mukana hyvin hämmentävässä seikkailussa pitkin ja poikin manner-Eurooppaa. Päästetään äijä itse ääneen:

“Hyvvee päivää!!!

Nyt sitä ollaan lopultakin himassa huikealta reissulta. Tehtiin nimittäin varsinainen alan extremedydda Helsingistä Las Palmasiin.

Mika ja Jari Club Ezen nahkapallilla

Homma meni niin, että ajettiin Hausmyllyn vanhalla keikkabussilla läpi Euroopan Gran Canarialle Las Palmasiin, matkanjohtajina Jari (Drome) Karjalainen ja Mika (Micky) Kauppinen. Hypättiin 3.9. Travemünden laivaan – eihän siinä, kaikki ok, paitsi että botski oli myöhässä 10 tuntia myrskyn takia. Ja keinuttikin mokoma sen verran, että ryhmän naisväki oli kauhusta kankeana. No, varustamon extrapalvelu kuitenkin korvasi kaiken! Lopulta pää viidentenä pyöränä seuraavaa etappia, Amsterdamia, kohden, jossa nautimme Club Ezen (rakkaan bussimme lempinimi, rekisterilaatan mukaan) hempskutinmoisen hemaisevasta yökerhotunnelmasta. Seuraavana päiväkerhopäivänä ajettiinkin aimo harppaus: kunnon slaissi Pariisin pohjoispuolelle, mistä löytyi muikea leirintämesta….

Ranskan navigaattorisysteemit ovat muuten ihan päin v*ttua, joten eksyimme sightseeingille Pariisiin keskustaan muutamaksikin tunniksi. Seuraavana päivänä pakenimme yli Ranskan ja Espanjan rajan, ja paratkoon, mitkä hämmentävät maisemat, ah, Pyreneitten vuoristo! Meikäläinen meinasi ajaa muutaman kerran kunnolla jorpakkoon, kun tuli jäätyä ihmettelemään maisemia. Ja osuihan se kakkuli tuulettimeen, kirjaimellisesti: kyseisellä vuoristoetapilla on öbaut 50 tunnelia ja eiköhän yhdessä niistä Eze keittämään kuin intin soppatykki! Paineet katosivat auton jäähdyttimestä veks, joten oli pikku palaverin paikka: mitäs tehdään jos sinne juututaan? Jodlataan?

Soppatykki

Ei siinä, perskules, puolen tunnin jäähdyttelytauko ja päästiin jatkamaan matkaa, kohti seuraavaa yllättäen kartasta löytynyttä mestaa, Salamanccaa, mikä kävi bändin genreen hyvin: muinainen fani joskus vuonna 1 ynnä 2 ilmoitti ihan perinteisen etanapostin välityksellä, että ”mulla on teidän kasetti ja mankka”. Nyt onneksemme löysimme sen salamankan, mutta ko. kasetti on edelleen hukassa. Salapoliisi tutkii asiaa, kaiken varalta. Ettei olisi kyseessä useampien mankkojen salabisnes? Ja kasettinauhojakin edelleen hukkateillä monta metriä…

Alan mies ja alan pousaus

Mancan saloissa vietimme riemukkaan baari-illan, juhlistaen kadonneen löytymistä. Valitettavasti tapahtumien kulkua ei voida tässä tarkentaa, koska harva aikuinen ehtii hakemaan seiskaansa postilootastaan ennen nuoremman väen invaasiota. Ja kun tuo lyhytkestoinen muistikin ja kolme pistettä.

Salamancasta jatkettiin Lissaboniin – mikä muuten on vallan helevetin hieno kaupunki. En kylläkään enää muista miksi olin sitä mieltä, sillä huomiomme vienyt Club Eze jatkoi mahtavien elämyksiensä tarjoamista. Seuraavana päivänä matka jatkui Portugalin eteläkärkeen, missä yövyttiin kuten kukin tahtoi: yksi teki yhtä ja toinen toista, kolmas nukahti pystyyn. (No mitä ite oisit tehnyt?) Ja disco, se nimittäin soi! Aamunkoitteessa suuntasimme Madeiralle seilaavaan laivaan, oikeaan perusmatkaajan ihmemaahan. Nimittäin monen vrk:n f*ck*ng re(i)ssaamisen jälkeen sitä noteeraa Keski-euroopan tiet, tullit, pullovedet, istumisen koko ajan toisen perse nenässä ahtaassa bussissa.. jne., ju nou. Kakkapaperista ei sentään nykyään tartte sielläkään maksaa, vaan EU:n myötä ovat liittyneet polettikäytäntöön. Hip hei. Oli lähellä, ettei kakkuli osunut tuulettimeen toistamiseen, tällä kertaa vähemmän kuvainnollisesti.

Madeira oli aivan mieletön kokemus kukkaislandiana, vilpittömästi sanoen – ja yhtäkään rehua emme polttaneet, älkäätten käsitelkö väärin. Emme kyllä tunteneet kiusaustakaan, koska edustamamme firman puolesta oli bussi varustettu – kuten koko projektin ajan – perisuomailaisilla itserentoutustaktiikoilla. Kuinka paljon japsitkin olisivat valmiita maksamaan kossubussielämysmatkailusta, jos vain joku viitsisi markkinoida? Kuskeja ainakin löytyisi.

kiidx  Micky & hengessä mukana Drome”

On pojilla ollut kyllä alan reissu. Kateeksi käy.

Vanhoja nauhoja purkaessa on tullut jo kaksi aarretta vastaan, irtoraitoineen.

Nyt on joulu.

Voi mahdoton, mikä verraton nostalgiapläjäys tuo ADAT/Dat-pussukka onkaan ollut. Materiaalia kokoelmalle löytyi paljon enemmän kuin kukaan uskalsi ikinä toivoa – ns. klassisen kauden tavaraa.

Mika otti asian hoitaakseen ja niinpä Hausmyllyllä on nyt sitten ymmärtääkseni thö wirallinen facebook-entiteetti. MySpace-sivukin on ollut jo… ootas, hevonkuusen tolkuttoman kauan, mutta kukas SITÄ enää käyttää? Sosiaalinen media jyllää.

Linkki Facebook-sivulle:

http://www.facebook.com/pages/Hausmylly/175438244462

Ihan jo siitäkin syystä kandee käydä tsiigaans, sillä tietäen oman päivittelytahtini ja -viitsimiseni tuolla saattaapi olla enemmänkin liikennettä. Ja minä kun nääs taidan skriivailla enempi noin niinkus tuosta musantekemiseen liittyvästä.

Pahoittelut jo etukäteen sivun promokuvista.

Wanhoja diskettejä

Jumankauta.

Arkistosta löytyy kaikenlaista, välillä ihan oikeastikin hyödyllistä ja mukavaa. Muutossa tuli vastaan foliolla ja kelmulla suojattu paketti ADAT- ja DAT-nauhoja kera muutamankin tärkeän disketin. Diskettien sisältämä sekvenssidata (Atari-ajalta) on päätynyt elvytykseen, sen sijaan samplediskettien samplepläjäys herätti oitis tunnevyöryn. Täälläkös ne kaikki keikkasamplet olivatkin viimeiset 16 vuotta? DAT-nauhoilla oli muutamiakin Tahdonvoimaa-levyn aikaisia demopohjia, joita ei oikein voi punastumatta kuunnella. Ei, niitä ei ole tarkoitus kierrättää. Yleensä biisin sivuuttamiseen liittyvät syyt ovat levytysvaiheessa perusteltuja, ja tässä kohtaa tuskin tarvitsee eritellä syitä. Sanottakoon, että olivat vähän… demomaisia. Jotakin ideaa kyllä joukossa oli, muttei mitään maatamullistavaa. Ehkä Hausmyllyn 50-vuotiskokoelman “extended collector’s edition”-kamaa for those who really don’t care about quality as such.

ADAT-nauhoilla puolestaan oli likimain korvaamatonta dataa, jonka luulin jo hävinneen. Iänikuisen vanhoja ns. klassikkobiisien keikkapohjia moniraitaformaatissa, kaikki alkuperäisillä instrumenteilla sekä sekvensseillä plärättyjä. Ihan tässä tulee 90-luvun alku mieleen, kaikkine syntikankorjaamisineen ja värjöttelyineen takahuoneissa.

Hittolainen, jos aika riittää, niin tuosta matskusta ammennetaan takuuvarmasti jotakin ryydittämään kokoelmaa. Ei tosin ole täyttä varmuutta nauhojen ja diskettien toiminnasta, mutta ainakin tallenteet oli pakattu hyvin ja säilytetty huoneenlämmössä. Kauppisen Mika onnistui jopa jäljittämään Myllyn wanhan ADAT-nauhurinkin (varmuuden vuoksi käytetään samaa masiinaa, jolla nauhat on aikoinaan tehty) ja lähetti sen tänään tänne hivenen etelämmäksi. Kattellaan, sano. Jännät paikat. Voihan se tietty olla, ettei materiaalista voida käyttää mitään, mutta onpahan taas oiva lisä yli 2-teraiseen Hausmylly-arkistoon. Nyt vielä kun löytäisi Pipi-TV -originaalinauhat…

Ihan vaan tiedoksi lisättäköön siis, että suunnitelmat kokoelman suhteen ovat ennallaan ja muutenkin homma etenee (joskin välillä hitaanlaisesti johtuen erään koodinpätkän kehitystyöstä, meistä riippumaton syy siis), eikä noilla kahden biisin poistamisella nyt sen kummoisempaa merkitystä ole. Joskus pitää antaa maistiaisia ja joskus keskeneräinen kakku pitää viedä takaisin keittiöön koristeltavaksi.

Tanssikaa-biisi sen sijaan lähtee radioihin toivon mukaan tällä viikolla. Tykkänään eri juttu onkin se, että soitetaanko sitä missään. Ainahan sitä voi pyytää ihmisiä painostamaan päättäviä tahoja, eikös?

Pitää laventaa tuota kokoelman koko nimeä, “1989-2010, bingo parvekkeella, venttiä varttuneille”, jossain kohtaa. Luulen, että kyseessä on suomalaisen musahistorian oudoimpia kokoelmanimikkeitä.